Vadelmavenepakolainen

Vadelmavenepakolainen on Lee Lindblomin ohjaama draama komedia suomalaisesta Mikko Virtasesta. Elokuva pohjautuu suomalaisen Kari Hotakaisen kirjoittamaan kirjaan. Vaikka elokuva ei saanutkaan parasta mahdollista kritiikkiä ruotsalaisilta arvostelijoilta, se on silti yksi Suomen sekä Ruotsin katsotuimmista elokuvista. Näyttelijä kaartiin kuuluu muun muassa Jonas Karlsson(Mikko) ja Josephine Bornebusch(Mikaelin sisko, Maria), jotka ovat keskeisessä osassa elokuvaa.

 Elokuva lähtee heti alussa rullaamaan, kun Mikko tapaa ruotalaisen psykologi Mikael Anderssonin Ruotsinlaivalla. Mikaelin kohtaaminen on Mikolle toiveiden täyttymy, sillä tämä lupaa antaa Mikolle oman henkilöllisyytensä. Mikko on siitä asti halunnut olla ruotsalainen, kun hän ensimmäisen kerran vieraili pikkupoikana Ruotsissa ja söi Vadelmavene-karkkeja. Hankaluuksia tuottavat Mikael Anderssonin äiti ja sisko, joilla on vaikeuksia hyväksyä Mikko lapsena sekä veljenä perheeseen.Uuden identiteetin omaksuminen ei osoittaudukkaan niin helpoksi, mitä Mikko oli ajatellut. Peitetarinaa on yllättävän vaikeaa pitää kasassa. Mikon ja hänen ruotsalaisen vaimonsa arkea hankaloittaa naapurissa asuva suomalainen mies, sillä Mikko on yrittänyt kaikin mahdollisin keinoin välttää suomalaisuutta. Myös Mikaelin selviytyminen itsemurhasta muutta juonta ja elokuvaa mielenkiintoiseen suuntaan. Toisaalta hänen selviytyminen on helpottavaa, mutta se luo omalta osaltaan myös kaaosta.

Mikon mielestä elämä Ruotsissa on ihanaa ja paljon parempaa. Mikon ihailu Ruotsia ja ruotsalaisuutta kohtaan alkaa jo häämöttää pakkomielteisyyden rajoilla. Elokuva on surkuhupaisa kertomus Mikon elämästä ja seikkailustaan Ruotsissa. sekä siitä kuinka hän yrittää pitää tarinansa kasassa. Vadelmavenepakolainen käsittelee humoristisesti vaikeita aiheita; identiteetti kysymystä ja menetystä. 

Elokuva on ironiseen sävyyn tehty ja siinä käsitellään sekä suomalaisuutta että ruotsalaisuutta yhtä paljon. Molemmista kansoista on löydetty hyviä ja huonoja ominaispiirteitä. Kuitenkin kansallisuuksien "pilkkaamisessa" pysytään hyvän maun rajoissa.

Elokuvaan on valittu juuri sopivat näyttelijät. Jokainen näyttelijä tuo selvästi esille oman roolihahmonsa luonteen piirteet, liioittelematta niitä. Varsinkin Jonas Karlsson onnistuu roolissaan, esittäessään omassa  kuplassaan elävää Mikkoa. 

Mielestäni elokuva oli onnistunut hyvin ja kokonaisuudessaan todella hyvä. Elokuva rullasi sulavasti eteenpäin niin, ettei elokuvan aikana pitkästynyt kertaakaan. Katsojan keskittymiskyky ei herpaannu, sillä siinä tapahtuu koko ajan, mutta ei silti liikaa. Elokuvassa on myös ennen arvaamattomia juonenkäänteitä, jotka kiinnittävät katsojan mielenkiinnon. Persoonalliset roolihahmot tuovat piristystä  elokuvaan. Vaikka elokuvassa oleva huumori oli hieman kärjistettyä se sopi mielestäni konteksiin. Elokuva jättää katsojalle hyvän mielen ja on helpottavaa, että oikea Mikael selviää, itsemurhayrityksestään huolimatta. En itse muuttaisi mitään elokuvasta. En ole kuitenkaan lukenut kirjaa, joten en voi verrata elokuvaa siihen. Vadelmavenepakolainen on sympaattinen kertomus itsensä löytämisestä ja erilaisten ihmisten kohtaamisesta.

Kuva:kotkanleffat.fi

Siiri