sannasofia

Olen jo jonkin aikaa halunnut kirjoittaa ajatuksiani tasa-arvoisesta avioliittolaista ja tänään hoksasin, että tämä blogi toimisi hyvänä alustana. Tämä postaus on siis mediakurssiin liittymätön teksti omista näkemyksistäni. Tästä aiheesta on viime viikkoina kirjoitettu jo monia monia kertoja eri ihmisten toimesta, mutta haluan silti esittää oman kantani enne perjantain äänestystä eduskunnassa. Oman mielipiteen julkaisu jännittää aina vaikka seisonkin sanojeni takana. Kirjoituksestani tuli odotettua pidempi, joten kiitos jos jaksat lukea loppuun asti.

Kannatan tasa-arvoista avioliittolakia ja toivon hartaasti sen menevän läpi. Minulle homoseksuaalisuuden hyväksyminen ei ole edes kysymys vaan enemmänkin itsestäänselvyys. Argumentit tasa-arvoista avioliittolakia vastaan ovat mielestäni huonoja, sillä en ole törmännyt yhteenkään, joka saisi minut pyörtämään kantani. Aion tekstissäni ottaa kantaa näihin vasta argumentteihin, joten ei hätää, en vain totea niiden olevan huonoja ilman kunnon perusteluita.

Ensimmäiseksi haluaisin irrottaa kirkon koko asiasta. Monet tuntuvat liikaa takertuvan kirkon ja sen edustajien mielipiteisiin mies- ja naisparien vihkimisestä. Tasa-arvoisessa avioliittolaissa on kysymys nimenomaan laista ja kaikkien Suomen kansalaisten yhdenvertaisuudesta lain edessä. Kansanedustajat eivät perjantaina äänestä mistään Kirkkohäät Homoille nimisestä laista. Kirkko saa itse päättää kannastaan siunata avioliittoon pareja sukupuoleen katsomatta. Suomen evankelisluterilaisen kirkon suhtautuminen on siis aivan asia erikseen. Tietysti ymmärrän, että politiikassa on mukana tahoja, joita ohjaavat kristilliset periaatteet. Siksi kirkon kanta onkin tullut niin voimakkaasti esille julkisessa keskustelussa. Mielestäni ei tulisi kuitenkaan leimata kirkkoa ja siellä toimivia kristillisiä arvoja noudattavia henkilöitä homofobisiksi. Esimerkiksi Papit tasa-arvoisen avioliittolain puolesta niminen facebook -yhteisö on kerännyt jo yli 5000 tykkäystä.

Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa mies- ja naispareilla ei ole oikeutta avioliittoon. On surullista, että hyvinvointivaltioksi nimitetty Suomi junnaa vielä vanhoissa kaavoissa asian suhteen. Olen sitä mieltä, että Suomen kaltaisessa kehittyneessä valtiossa tämä lakimuutos on tehtävä ennemmin tai myöhemmin niin miksipä sitä ei tehtäisi nyt. Kansan enemmistö kuitenkin kannattaa sitä.

Lausahdus avioliitto on miehen ja naisen välinen sopimus rakkaudesta saa karvani pystyyn. Miksei se voisi olla nyt myös kahden miehen ja kahden naisen välinen liitto. Onko se, että asia x on aina ollut näin eikä sitä siksi haluta lähteä muuttamaan, tarpeeksi hyvä peruste sille, että tasa-arvo ei toteudu täydellisesti. Myönnän itsekin ajoittain vastustavani uudistuksia. ( Olen esimerkiksi onnellinen, että saan kirjoittaa yo-kirjoitukseni vanhanaikaisesti paperille lyijykynällä) Kyseisessä asiassa en kuitenkaan näe mitään syytä miksi olisi pysyttävä vanhassa lainsäädännössä. Tasa-arvoinen avioliittolaki kun ei muuta millään tapaa heteroparien mahdollisuutta astua avioon.

Kekseliäimmät lain vastustajat saattavat valittaa lain olevan tarpeeton, koska sillä ajetaan vain vähemmistön oikeuksia, eikä se hyödytä yhteiskunnan enemmistöä. Lyön veto, että älyttömimmät ovat myös keksineet lain voimaan astuessaan polkevan heteroparien oikeuksia ja horjuttavan heidän avioliittoa. ( Edellä mainitsemani on mielestäni täysin naurettava ajatus ja kärjistin tahallani.) Otetaan vertailukohteeksi feminismi. Valitettavan monella on kieroutunut käsitys, että feminismillä halutaan polkea miehiä ja heidän oikeuksiaan ja tehdä naisista maailman valtiaita. Asia ei siis todellakaan ole näin vaan feminismillä ajetaan nimenomaan sukupuolien välistä tasa-arvoa. Eli sitä, että miehet ja naiset olisivat tasa-arvoisia, samalla viivalla. Tasa-arvoisella avioliittolaillakin halutaan nimensä mukaisesti tasa-arvoa. Se takaisi myös mies- ja naispareille tasa-arvoiset oikeudet heteropareihin verrattuna.

Lain myötä nais- ja miesparit saisivat adoptio-oikeuden. Moni on ollut huolissaan lasten oikeuksista. Lapsi tarvitsee isän ja äidin. Lapsi tarvitsee biologiset vanhempansa. Ydinperhe on ainoa oikea perhemuoto. Tässä vain muutamia vasta-argumentteja. Olen ehkä vielä liian nuori esittämään kypsiä mielipiteitä lasten tarpeista ja siitä minkälainen on hyvä perhe. Uskallan kuitenkin väittää, että lapsi tarvitsee kasvaakseen ja kehittyäkseen turvalliset, rakastavat ja tasa-painoiset vanhemmat. Kaksi aikuista ihmistä pystyy jakamaan vastuun ja tukemaan toinen toisiaan vaativassa tehtävässä nimeltään vanhemmuus. Joukossamme on kuitenkin niitä, jotka pitävät huolta lapsista yksin. He hoitavat kaikki vanhemman tehtävät kunniakkaasti ja lapset saavat yhtä hyvät lähtökohdat ja eväät elämään kuin muutkin. Hattuni nousee siis kaikille yksinhuoltaja äideille ja isille.

Mielestäni lasten vanhempien ei tarvitse olla samaa sukupuolta. Miehen tai naisen malli voi yhtä hyvin löytyä muualta lähipiiristä jos lapsi sellaista tarvitsee. Ideaalitilanteessa lapsen biologiset vanhemmat pitäisivät lapsesta huolta, mutta tämä ei kuitenkaan aina toteudu. Joten miksi emme voisi antaa lasta, jonka synnyttänyt äiti ei pysty hänestä huolehtimaan rakastaville vanhemmille vaikka heidän perimästään ei ole tippakaan lapsessa tai vaikka he molemmat sattuisivat olemaan naisia. Uskon vahvasti, että niin sanottu sateenkaariperhe on lapselle yhtä hyvä paikka kasvaa kuin perinteinen ydinperhe.

Joitakin ahdasmielisiä arveluttaa homoparien mahdollisuus adoptioon. Miten kaksi miestä voi pitää huolta lapsesta. Se on luonnotonta. Ihmisten olisi päästävä eroon tästä ihmeellisestä asenteesta. Kyllä, se, että homoparilla on lapsi on tavallaan luonnotonta, koska he eivät ole voineet sitä niin sanotusti perinteisin menetelmin hankkia. Onko kuitenkaan oikein tällä perustein evätä heiltä mahdollisuus adoption kautta hankkia lapsia? Uskon että juurikin kahden isän lapset ovat varmasti haluttuja ja ehdottoman rakastettuja, koska kukaan ei lähde adobtioprosessiin ihan huvikseen.

Suosittu perustelu on myös se, että homoparien lapsia kiusattaisiin esimerkiksi koulussa. En voi olla naurahtamatta ääneen. Kyllä, kiusaaminen mistä syystä tahansa on ehdottoman väärin ja todella valitettava sekä vakavasti otettava ilmiö. Mielestäni se ei ole kuitenkaan mikään syy olla äänestämättä tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Lasta saatetaan myös kiusata sen takia, että hänen vanhempansa on ylipainoinen, työtön tai alkoholisti. Ongelma on yhteiskunnassa ja sen asenteissa, sekä siinä mitä, lapsillemme opetamme. Lapset omaksuvat ja mallioppivat vanhempiensa asenteet ja käsitykset esimerkiksi sukupuolivähemmistöistä. Uskon nuorempien sukupolvien olevan suvaitsevampia varsinkin jos lapsesta asti oppii kunnioittamaan erilaisuutta.

Olen ihminen, joka yrittää kaikissa tilanteissa ymmärtää vastapuolen mielipidettä ja koen olevani suhteellisen suvaitsevainen. Tämä kyseinen asia on kuitenkin poikkeus. Pidän vasta-argumentteja kehnoina ja löydän paljon enemmän positiivista siinä jos lakialoite menisi läpi kuin siinä, että se ei menisi. Monet marisevat siitä kuinka tämä lakimuutos on mitätön muiden ongelmien rinnalla, joita päättäjiemme pitäisi olla ratkomassa. On henkilökohtaista kuinka paljon laki voimaan astuessaan vaikuttaisi juuri sinuun. Kuitenkaan se, että se monelle muulle tuottaisi suunnatonta iloa ja tunteen toteutuneesta tasa-arvosta, ei pitäisi haitata sinua.

En halua yleistää, mutta omien kokemuksieni mukaan vanhempi sukupolvi on yleisesti ottaen konservatiivisempi kannoissaan sukupuolineutraalin avioliittolain suhteen. En sulata sitä, että syrjintä pitäisi hyväksyä siksi, että homoseksuaalisuus on muka outoa, luonnotonta ja jonkinlainen muoti-ilmiö. Homoseksuaalisuus itsessään ei ole mikään 2000-luvun tuote ja vaan se on vain nyt viime vuosikymmeninä noussut enemmän keskustelun aiheeksi. Syy on siinä, että tabun leima alkaa pikkuhiljaa hälvetä, keskustelu on avoimempaa ja erilaisuus hyväksytään paremmin kuin entisaikoina. Suomessa homoseksuaalisuus oli kuitenkin rikos vuoteen 1971 asti.

Lopuksi en voi olla vetoamatta siihen ehkä kuluneeseenkin ja kliseiseen faktaan, että loppujen lopuksi on kyse rakkaudesta kahden ihmisen välillä. Miksi emme sallisi kahden aikuisen ihmisen solmia avioliittoa? Harmaana marraskuisena iltana kaamosmasennuksen kourissa voi olla vaikea miettiä rakkautta, mutta kehotan kokeilemaan.

Sukupuoli on vain sukupuoli, mutta rakkaus on jotain enemmän.

Huumorin ystävänä haluaisin vielä liittää tähän mielestäni osuvan kuvan.