Kävin katsomassa David Fincherin ohjaaman jännityselokuvan Gone Girl. Elokuva pohjautuu Gillian Flynnin samannimiseen kirjaan ja Flynn on
myös käsikirjoittanut elokuvan. Kaksi ja puoli tuntisessa elokuvassa päärooleja
näyttelevät Ben Affleck ja Rosamund Pike. Suomen ensi-iltansa Gone Girl sai
lokakuun alussa ja elokuva on saanut kriitikoilta maailmanlaajuisesti positiivisen vastaanoton.
Elokuvan juoni on monisäikeinen ja yllättävät juonenkäänteet seuraavat toinen toisiaan. Tarina alkaa siitä kun Nick Dunne tajuaa vaimonsa
Amyn kadonneen heidän kodistaan parin viidentenä hääpäivänä. Katoamista aletaan
selvittää rikoksena, joka saa paljon mediahuomiota. Epäilyttävät seikat Amyn katoamisessa johtavat siihen, että hänen aviomiestään aletaan syyttää
katoamisesta ja mahdollisesta murhasta. Nickin selvittäessä vaimonsa
salaperästä katoamista hän tajuaa, että kaikki ei ole sitä miltä aluksi
näyttää.
Jännittävässa trillerissä Nick huomaa vaimonsa olevan aivan eri ihminen
kuin johon hän rakastui. Elokuva kuvaa palasiksi hajonnutta, epätervettä
avioliittoa, jossa joutuu jopa pelkäämään oman henkensä puolesta. Yksi elokuvan
kantavista teemoista onkin avioliitto ja sen hajoaminen. Kauniin ulkokuoren alla piilee valheita, pettämistä
ja juonittelua toisen selän takana.
Elokuva käsittelee toista, nykypäivänä varsin ajankohtaista
teemaa julkisuutta ja median voimaa. Amyn katomainen saa paljon huomiota
mediassa. Epäilyjen kohdistuessa Nickiin hän joutuu miettimään omaa
esiintymistään mediassa ja koittaa saada ihmiset puolelleen saadakseen heidät vakuuttuneiksi
hänen syyttömyydestään. Tapahtumia seurataan koko elokuvan ajan myös mediassa
ja se tuo mielestäni elokuvaan todellisuuden tuntua. Jos todellisessa elämässä
tapahtuisi jotain samankaltaista siitä varmasti uutisoitaisiin laajasti.
Mielestäni Rosamund Piken näyttelijänsuoritus on huippuluokkaa.
Amy on alusta asti hahmona mystinen ja arvaamaton. Hänet nähdään monenlaisissa
tunnetiloissa ja ulkonäkökin vaihtelee. Pike on onnistunut luomaan kuvankauniin hahmon, joka viettelee kauniilla sanoilla, mutta voi seuraavassa
hetkessä käydä aggressiivisesti kimppuun. Amy on ennen kaikkea laskelmoivan
kylmä, pelottavan kekseliäs ja hullu.
Elokuva on mielestäni turhan pitkä eikä onnistu pitämään
katsojaa otteessaan sataprosenttisesti koko kahden ja puolen tunnin ajan. Vaikka tapahtumat tempaavat mukaansa on joissain kohdin pitkävetesiäkin kohtauksia. Olin
lukenut elokuvasta ylistäviä kommentteja ja blogitekstejä, joten odotukseni
olivat korkealla. Gone Girl osoittautui todella hyväksi ja ehdottomasti
katsomisen arvoiseksi elokuvaksi, muttei kuitenkaan yltänyt listallani elokuvien
parhaimmistoon. Elokuvan loppuratkaisu jäi mielestäni auki ja tunnelma lopussa
on uhkaava. En kuitenkaan pidä sitä huonona asiana vaan päinvastoin se antaa
tilaa katsojan omalle mielikuvitukselle. Miten tarina jatkuu?
Sanna

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti