maanantai 20. lokakuuta 2014



Kävin katsomassa David Fincherin ohjaaman jännityselokuvan Gone Girl. Elokuva pohjautuu Gillian Flynnin samannimiseen kirjaan ja Flynn on myös käsikirjoittanut elokuvan. Kaksi ja puoli tuntisessa elokuvassa päärooleja näyttelevät Ben Affleck ja  Rosamund Pike. Suomen ensi-iltansa Gone Girl sai lokakuun alussa ja elokuva on saanut kriitikoilta maailmanlaajuisesti positiivisen vastaanoton.
Elokuvan juoni on monisäikeinen ja yllättävät juonenkäänteet seuraavat toinen toisiaan. Tarina alkaa siitä kun Nick Dunne tajuaa vaimonsa Amyn kadonneen heidän kodistaan parin viidentenä hääpäivänä. Katoamista aletaan selvittää rikoksena,  joka saa paljon mediahuomiota. Epäilyttävät seikat Amyn  katoamisessa johtavat siihen, että hänen aviomiestään aletaan  syyttää katoamisesta ja mahdollisesta murhasta. Nickin selvittäessä vaimonsa salaperästä katoamista hän tajuaa, että  kaikki ei ole sitä miltä aluksi näyttää.
Jännittävässa trillerissä Nick huomaa vaimonsa olevan aivan eri ihminen kuin johon hän rakastui. Elokuva kuvaa palasiksi hajonnutta, epätervettä avioliittoa, jossa joutuu jopa pelkäämään oman henkensä puolesta. Yksi elokuvan kantavista teemoista onkin avioliitto ja sen hajoaminen. Kauniin ulkokuoren alla piilee valheita, pettämistä ja juonittelua toisen selän takana.
Elokuva käsittelee toista, nykypäivänä varsin ajankohtaista teemaa julkisuutta ja median voimaa. Amyn katomainen saa paljon huomiota mediassa. Epäilyjen kohdistuessa Nickiin hän joutuu miettimään omaa esiintymistään mediassa ja koittaa saada ihmiset puolelleen saadakseen heidät vakuuttuneiksi hänen syyttömyydestään. Tapahtumia seurataan koko elokuvan ajan myös mediassa ja se tuo mielestäni elokuvaan todellisuuden tuntua. Jos todellisessa elämässä tapahtuisi jotain samankaltaista siitä varmasti uutisoitaisiin laajasti.
Mielestäni Rosamund Piken näyttelijänsuoritus on huippuluokkaa. Amy on alusta asti hahmona mystinen ja arvaamaton. Hänet nähdään monenlaisissa tunnetiloissa ja ulkonäkökin vaihtelee. Pike on onnistunut luomaan kuvankauniin hahmon, joka viettelee kauniilla sanoilla, mutta voi seuraavassa hetkessä käydä aggressiivisesti kimppuun. Amy on ennen kaikkea laskelmoivan kylmä, pelottavan kekseliäs ja hullu.
Elokuva on mielestäni turhan pitkä eikä onnistu pitämään katsojaa otteessaan sataprosenttisesti koko kahden ja puolen tunnin ajan. Vaikka tapahtumat tempaavat mukaansa on joissain kohdin pitkävetesiäkin kohtauksia. Olin lukenut elokuvasta ylistäviä kommentteja ja blogitekstejä, joten odotukseni olivat korkealla. Gone Girl osoittautui todella hyväksi ja ehdottomasti katsomisen arvoiseksi elokuvaksi, muttei kuitenkaan yltänyt listallani elokuvien parhaimmistoon. Elokuvan loppuratkaisu jäi mielestäni auki ja tunnelma lopussa on uhkaava. En kuitenkaan pidä sitä huonona asiana vaan päinvastoin se antaa tilaa katsojan omalle mielikuvitukselle. Miten tarina jatkuu?

Sanna






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti